Se on vain yksi kommellus muiden joukossa.

Tänään alkoi koulu. Ei kuitenkaan täydellä teholla, vaan viikon orientaatiolla, ihan niinkuin Haaga-Heliassakin. Huomasin aika pian että tällä linjalla on suhteellisen paljon vaihto-oppilaita, ainakin Intiasta, Kiinasta, Äiti- Venäjältä (ja Suomesta, D44). Koko päivä oli melkein suora kopio Haagan ensimmäisestä päivästä, kieltä oli vain säädetty pari astetta vasemmalle. Vanhaa kauraa siis.
Koska mitään varsinaista lukujärjestystä minulla ei vielä ole, meni päivä pitkälti eri rakennuksissa juosten, tavaroita etsien, maksuja maksaen ja tapaamisia järjestäen.

10 tiskiä 16 000 oppilaalle, imagine that!

Opettajat on kauhean mukavia, ystävällisiä ja avuliaita, täältä ihan oikeasti puuttuu se suomalainen jäyhyys. Kävin esim. noutamassa edellisen vaihtarin jättämiä tavaroita (kiitos, näistä on iso apu!) ja jotta saisin kaikki kunnolla kämpille, tyhjensivät he toimistossaan olevan ihan käytössä olevan matalan hyllykön jossa oli pyörät alla. Sillä sitten köröttelin teitä pitkin kuin pullomummo :)

Saadakseni lukkarin ensi viikkoa varten menin iltapäivällä tapaamaan Mrs. Townsendia (henkilöä, joka vastaa näistä asioista linjallani) jonka pitäisi hyväksyä Learning Agreementini.
Istuimme alas katsomaan listaani ja kuinka ollakaan, YKSIKÄÄN kursseistani ei sopinut heille. Hän oli unohtanut lähettää minulle listan sallituista/järjestettävistä kursseista, joten minä olin tietysti napsinut niitä vähän sieltä täältä.
AAGH en millään jaksaisi lähteä tekemään tätä prosessia uudestaan, edellinenkin oli sen verran työn ja tuskan takana.


No mutta ei auta itku markkinoilla, turha voivotella kun on maito jo lattialla, otan lusikan kauniiseen käteen ja aloitan kurssisodan uudestaan. Sympatialähetykset otetaan vastaan ja Egotrippi lohduttaa.

^leppoisampi versio iltalauluksi. 

Hyvää yötä!