Jotenki tästä vaan puuttuu ne juhlamekot, koivunvesat liikuntasalin seiniä vasten, vanhemmat kyselemässä todistusta ja utelemassa jatkosuunnitelmia. Itse henk.koht. rakastan sitä fiilistä mikä siitä syntyy: jotain on saavutettu, jonkin eteen on tehty töitä ja nyt se on ohi.
Onneks on pikkusisaruksia ja niiden kevätjuhlia joihin pääsee kuokkimaan!
(fu(c)ksipowerii!)
Vaikka vasta vuosi on tultu opiskeltua ja 2,5 vuotta on vielä edessä, on tässä pieni haikea hetki.
My dearest class RH1B hajoaa.
Ikävä tulee tätä luokkaa. Vuoden verran ehdittiin yhdessä häsätä ja hosuta, ens vuonna ollaan eri suuntautumisryhmissä kuka ties missäki. Mutta masennus pois, samassa koulurakennuksessahan sitä ollaan (ainakin syksyn jälkeen.)
Tuli pieni valaistumiskokemus äsken kun tajusin että pahimmassa tapauksessa joitakin ihmisiä en nää ennen vuodenvaihdetta = kesällä pitää järjestää useampikin happening, läksiäiset ainakin.
Kiitos RH1B! Moikku!
(fu(c)ksipowerii!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit