Day 1

Heräsin hotellihuoneessani klo 5 aamulla. Suomessahan kello olisi jo 12. Piti hetken aikaa kelata eilisen tapahtumia, ennenkuin alkoi kaikki loksahdella kohdilleen. Olen hotellissa, check. Olen Torontossa, check. Vielä pari tuntia torkkumista, pikaiset kuulumiset Suomeen ja eikun menoksi.

Aivan ensimmäiseksi piti suunnata juna-asemalle lippuja ostelemaan, jotta pääsisin sunnuntaina koululle. Ja koska asemahan sijaitsee alle 5 min. päässä hotellista, oli homma hoidettu noin vartissa.

Mitäpäs sitten. 

CN Tower. Teille jotka ette tiedä, CN Tower on reilu puolisen kilometriä korkea torni ja Toronton kuuluisin maamerkki. Ja se on valtava. Tornissa voi käydä syömässä, vierailla näköalatasanteella, tehdä hissiajelun.... ja tehdä EdgeWalkin. 

Kyseessä on tuon palluran ulkopuolen ympäri tehtävä kävely, valjaissa, ilman kaiteita ja vielä nojailla alaspäin. Jo Suomessa suunnitelmissa oli tehdä tämä Things-to-do-before-you-die- tehtävä, mutta itse tornin juurella pala nousi kurkkuun ja ylöspäin tuijottaessani meinasin jänistää. Yllättäen paikalle ilmestyivät 2 saksalaispoikaa, joihin olin eilen bussimatkalle törmännyt, myöskin tornia katsomassa. Avauduin tilanteestani, jolloin nämä kaksi herrasmiestä saivat suostuteltua minut jonoon, lippua ostamaan. 

Viisi minuuttia myöhemmin...

  (Thanks guys..)

Vaikka alussa pelotti aivan tajuttomasti, oli se kokemus, jonka tekisin koska tahansa uudestaan! Nyt voin ylpeästi sanoa tehneeni EdgeWalkin!

Kuvassa "Nana Boots" ,badassein rouva, jonka oon koskaan tavannu.  Jutut ihan huippuja ja altahan siis pilkottaa paita tekstillä "I do my own nude scenes"

Jos koskaan saavutte Torontoon, suosittelen tätä erittäin lämpimästi!

Greetings from Toronto!

Good evening Finland, this is Toronto calling! 

Lento meni hyvin, pitkälti Dan Brownin Infernoa lukiessa, ikkunaan nojaillessa ja Grönlannin upeita lumikenttiä, meressä lipuvia jäävuoria ja erilaisia pilvimuodostelmia katsellessa. About kasin aikoihin illalla kone laskeutui Toronton lentokentälle, jonne minä ja matkalaukkuni saavuimme yllättäen kaikki yhdessä perille ja löydettiin loistavasti hotellillekin. 

Kentällä oli kuin tilauksesta Welcome International Students- piste, mistä sain kassin täynnä esitteitä, infolappuja, valmiin prebaid-liittymän, pankkineuvoja ja lahjakortin kahvilaan. (Miksei Suomessakin?!) Ihanan avuliaita ihmisiä ja bussikin pysähtyi suoraan hotellin eteen. So far so good.

Nyt on 10 h lentoni on takana ja edessäni avautuu päätähuimaavan kokoinen Toronto.

Ensivaikutelma?

Rakastan jo nyt tätä kaupunkia.

Viimeinen ilta.

Huomenna. Tähän aikaan huomenna mä en ole enää Suomessa. Huomenna.

Kävin aamulla palauttamassa kesätyöraportin koululle ja tulin samalla törmänneeksi luokkalaisiini sekä opettajiini. Oli ihana saada onnetoivotuksia ja sanoa hyvästit syksyksi, eräs opettajista rupesi juttusille pidemmäksikin aikaan ja totesi 

        "Ai se oot sinä joka lähet sinne Kanadaan, ihanaa, sähän sovit sinne ku nenä päähän!"

Tuli jotenki kauheen hyvä fiilis, ehkä mä oikeasti sovinkin!

Loppupäivän tehtävänä oli pakkaaminen, kuinkas muutenkaan, mutta ei se vaan ottanut luonnistuakseen. Kauheasti hommaa, vaatteita kuivumassa, mitä laittais mihinki ja missä järjestyksessä ja hammasharjaakaan ei voi vielä pakata.

Ihan aikataulussa.

 Ihanku olis menossa ylppäreihin ja tietäis ettei oo lukenu kunnolla.

Nyt vasta rupeaa oikeasti vähän jännittämään, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla! Nyt pitäis vaan saada kaikki huomista varten valmiiksi (ja olen bloggerissa..) jonka jälkeen vihdoin ja viimein matka alkaa. Apuva.

Hyvää viimeistä yötä!

2 days

Tänään tuli käytyä Keravalla viimestä kertaa tapaamassa vanhempia ja sisaruksia ja lopputuloksena oli loistava ilta loistavalla ruualla ja juomalla, ei oo näin hauskaa ollu hetkeen.

Välillä tulee mietittyä mitä ihmettä jään kaipaamaan Suomesta, sillä leveyspiirit on suunnilleen samat ja lätkää rakastetaan yhtä intohimoisesti.

Onhan meillä sentäs jotain ikävöitävää.

Ensimmäisenä tulee mieleen sauna. Tuo jumalainen hikikoppi, jonka kiukaalle on heitetty hieman tervan tuoksua. Lauteella saunajuoma. Shhhsnap. Glugluglu. Aah.

Ruisleipä. Vaasan ruispalat tai itsetehty, kaikki menee, etenkin graavilohella päällystettynä. 

Puhe. Tämä ääkkösten ja sijamuotojen luvattu kieli, jolla on 63 sanaa lumelle on erittäin lähellä sydäntäni. Epäjärjestelmällisyydelläänkäänkinköhän.

Ja tietysti ihmiset. Suomeen jää upeita ystäviä, rakas poikaystävä ja ihana perheeni. Vaikka ikävä tuleekin, on reissun pituus loppujen lopuksi melko lyhyt ja uusien tuttavuuksien tuloa ei voi (enkä halua) estää!

Lisätään vielä tervaleijonat.

Elokuu.

Tiedättekö sen tunteen, kun näkee huvipuistossa uuden, superkamalanihananhurjan vuoristoradan, johon on ihan pakko päästä? Siirrytään jonoon, jossa odotellaan ikuisuudelta tuntuva aika tuijottaen edessä hitaasti maleksivaa kenkäjonoa  -kunnes istutkin jo laitteessa työntekijän varmistaessa valjaitasi. Siinä vaiheessa tajuntaasi tärähtää: "APUA. Mä ihan oikeasti olen tässä, voi kamala apua voiko vielä perua?!"

Tän matkan järjestäminen on tuntunut ikuisuusprojektilta, ollaanhan tätä hoidettu ja hoivattu jo tammikuusta asti. Lähtöpäivä on ollut aina siellä jossain, kaukana edessä, sitten joskus, vähän syssymmällä.

Mutta nyt on elokuu. Alle kuukausi, 3vk ja 3 päivää lähtöselvitykseen. Kohta. 

Tänään tärähti oikein kunnolla.

Käytiin tänään Markuksen kanssa hakemassa valtavankokoinen laukku lainaksi matkaa varten ja autossa Markus sanoi:

"Nähdään enää 4-5 päivää ennenku lähet."

Eihän se nyt voi olla noin vähän. *pikainen laskutoimitus* ....on se. Kauhean vähän. Jotenki olin valmistautunut noihin varsinaisiin päiviin, mutta tuo lukema tuli aivan puskista. Nyt ollaan niissä valjaissa.

Mutta loppujen lopuksi, vuoristoradan kyydissä oleminen on kuitenkin helevetin hauskaa hommaa ja alkupisteeseen saavuttaessa toistellaan kuinka siistiä se olikaan ja tekee mieli juosta uudestaan jonoon. Todellakin pienen alkujännityksen arvoinen kokemus.