2 days

Tänään tuli käytyä Keravalla viimestä kertaa tapaamassa vanhempia ja sisaruksia ja lopputuloksena oli loistava ilta loistavalla ruualla ja juomalla, ei oo näin hauskaa ollu hetkeen.

Välillä tulee mietittyä mitä ihmettä jään kaipaamaan Suomesta, sillä leveyspiirit on suunnilleen samat ja lätkää rakastetaan yhtä intohimoisesti.

Onhan meillä sentäs jotain ikävöitävää.

Ensimmäisenä tulee mieleen sauna. Tuo jumalainen hikikoppi, jonka kiukaalle on heitetty hieman tervan tuoksua. Lauteella saunajuoma. Shhhsnap. Glugluglu. Aah.

Ruisleipä. Vaasan ruispalat tai itsetehty, kaikki menee, etenkin graavilohella päällystettynä. 

Puhe. Tämä ääkkösten ja sijamuotojen luvattu kieli, jolla on 63 sanaa lumelle on erittäin lähellä sydäntäni. Epäjärjestelmällisyydelläänkäänkinköhän.

Ja tietysti ihmiset. Suomeen jää upeita ystäviä, rakas poikaystävä ja ihana perheeni. Vaikka ikävä tuleekin, on reissun pituus loppujen lopuksi melko lyhyt ja uusien tuttavuuksien tuloa ei voi (enkä halua) estää!

Lisätään vielä tervaleijonat.